Valoshow taivaalla - Miten revontulet syntyvät?

Revontulia esiintyy niin kutsutuilla revontulivyöhykkeillä. Nämä vyöhykkeet kulkevat rengasmaisesti maapallon ympäri magneettisten napojen läheisyydessä. Vyöhykkeet sijaitsevat noin muutaman tuhannen kilometrin eräisyydellä pohjois- ja etelänavasta. Revontulivyöhykkeillä arvioidaan esiintyvän revontulia noin 200 yönä vuodessa.

Revontulet ovat luonnonilmiö, joka johtuu auringon ja planeettamme maan vuorovaikutuksesta. Revontulet saavat alkunsa, kun auringosta lähteneitä sähköisesti varautuneita hiukkasia eli aurinkotuulta saapuu ilmakehäämme ja se kohtaa ilmakehämme yläosan atomeja ja molekyylejä.

Maan magneettikenttä suojaa meitä maapallolla aurinkotuulelta. Osa hiukkasista kuitenkin pääsee maan magnetosfääriin, josta ne ohjautuvat magneettikentän vaikutuksesta ilmakehään.

Hiukkaset, jotka saapuvat avaruudesta, antavat ilmakehämme atomeille ja molekyyleille lisäenergiaa, jonka ne luovuttavat säteilemällä värillistä valoa. Tätä värillistä valoa kutsumme revontuliksi.

Jokainen revontuliesitys on ainutlaatuinen. Revontulet voivat voimistua ja hiipua yön aikana useita kertoja, jopa 3-5 kertaa. Revontuliesitysten kestotkin vaihtelevat. Taivaantulet saattavat olla kadonneet jo muutamassa minuutissa. Parhaimmillaan ne voivat kuitenkin näkyä useamman tunnin tai kauemminkin.

Revontulten värit

Revontulien pääväreinä pidetään neljää väriä. Nämä värit ovat vihreä, punainen, violetti ja sininen. Revontulten väriin vaikuttaa virittynyt hiukkanen ja sen törmäyksessä saama energia.

Revontulten yleisin ja voimakkain väri on kellanvihreä. Kellanvihreä väri on peräisin happiatomeista. Pohjoisessa revontulten väri on useimmiten vihreähkö ja revontulten muodot moninaisia. Kuitenkin, jos revontulet ovat oikein voimakkaat, on mahdollista nähdä myös muita värejä.

Myös punaiset revontulet syntyvät happiatomeista. Etelässä revontulten värinä on yleensä punainen. Etelässä revontulten muodot ovat yleensä hajanaisempia kuin pohjoisessa. 

Typpi puolestaan säteilee sinisen ja violetin sävyjä. Revontulissa voi näyttää päävärien lisäksi olevan myös muita värejä, kuten valkoista, keltaista, harmaata tai vaaleanpunaista.

Revontulten korkeus voi vaihdella 65-1000 kilometrin välillä. Eri värit syntyvät eri korkeuksissa. Sinisensävyinen valo esiintyy yleensä noin 100 kilometrin korkeudessa. Vihreä valo puolestaan noin 100-170 kilometrin korkeudessa. Punaisen valon esiintymisalue on vihreän valon yläpuolelta noin 300 kilometriin asti.

Revontulten monet nimitykset

Melkein jokaisessa kielessä revontulten nimi viittaa joko pohjoiseen tai eteläiseen valoon. Esimerkiksi englannin kielessä pohjoisen pallonpuoliskon revontulet tunnetaan nimellä northern lights (aurora borealis) ja eteläisen pallonpuoliskon nimellä southern lights (aurora australis). Usein revontulista käytetään myös pelkästään nimitystä aurora.

"Revontuli"-nimitys puolestaan juontaa suomen kielessä juurensa uskomukseen siitä, miten ilmiö on syntynyt. Muita Suomessa revontulille annettuja nimityksiä ovat muun muassa rutjat, taivaanvalkeat ja pohjanpalot.

Tiesitkö että? ☀️

Aurora on roomalainen auringonnousun jumalatar. Hänen nimensä alettiin yhdistää revontuliin 1600-luvun alkupuolella.

Maapallo ei ole ainoa paikka, jossa on revontulia. On havaittu, että myös Saturnuksella, Jupiterilla ja Uranuksella esiintyy revontulia.

Alta löydät lukuvinkkejä revontulista kiinnostuneille. Kyseisiä teoksia on hyödynnetty myös taustatietona verkkosivujen sisältöä laadittaessa.  

Palmroth, Minna, Jussila, Jouni ja Hotakainen, Markus. 2018. Revontulibongarin opas. Into Kustannus Oy.

·       Oppaasta löytyy muun muassa kauniita revontulikuvia ja runsaasti tietoa revontulista. Kirja on tehty avaruusasiantuntijoiden ja revontuliharrastajien yhteistyönä. Oppaasta löydät vinkkejä myös hyvien revontulten katsomispaikkojen löytämiseen ja revontulivalokuvaajana kehittymiseen.

Evans, Polly. 2023. Northern Lights – A Practival Travel Guide. 4. painos. 1. painos on julkaistu 2010. Brad guides Ltd.

·       Tietoa revontulista ja matkustusvinkkejä niihin liittyen.

Jussila, Jouni. 2002. Aurora – Revontulien taivaallinen näytelmä. WSOY.

·       Kirjassa tutkija Jussila kertoo kattavasti muun muassa, miten revontulet syntyvät sekä kuinka niitä valokuvataan. Kirjasta löytyy myös Jussilan ottamia revontulikuvia.

Kaila, Kari. 1998. Revontulet – Kansankäsityksistä tutkimukseen. Gummerus Kirjapaino Oy.

Kirjoittaja, dosentti ja tutkija Kaila esittelee monipuolisesti revontulten historiaa ja niihin liittyviä kansankäsityksiä.

·       Luhta, Jorma ja Paasonen, Seija. 2019. Revontulet. Maahenki Oy. 2. painos.

·       Kirja sisältää valokuvaaja Luhdan ottamia revontulivalokuvia ja meteorologi Paasasen tietoiskuja muun muassa siitä, miten revontulet syntyvät ja mitä uskomuksia niihin on liitetty.

Nevanlinna, Heikki. 1997. Revontulet – Tarua ja totta. Ilmatieteen laitos – geofysiikan tutkimus. 2. painos.

·       Julkaisussa kerrotaan muun muassa missä ja milloin revontulia voi suurimmalla todennäköisyydellä nähdä.

Pirttimaa, Markku ja Valtaoja, Esko. 2011. Revontulten tanssi. The Dancing Northern Lights. Mäntykustannus Oy.

·       Kirjasta löytyy luontokuvaaja Pirttimaan ottamia revontulikuvia, joita täydentävät tähtitieteilijä Valtaojan informatiiviset tekstit.

Turunen, Pertti (kuvat), Linnilä, Kai ja Savikko (teksti), Sari. 2011. Lapin Valot. Oy Amanita Ltd.

·       Kuvateos ja tietokirja. Kirjasta löytyy kuvia sekä tietoa Lapin maisemista ja valoilmiöistä, joista yhtenä ovat revontulet.

Kirjallisten lähteiden lisäksi taustatietona on käytetty Rovaniemellä sijaitsevan Arktikumin Vastakohtien Arktis -näyttelyä, joka avautui joulukuussa 2024. Näyttely tarjoaa informatiivista ja visuaalisesti kiinnostavaa tietoa myös revontulista – lämpimästi suositeltava käyntikohde aiheesta kiinnostuneille.